Päästökerroin ei ole koko totuus
Turpeen ilmastovaikutuksia kannattaa tarkastella monesta näkökulmasta – pelkkä polton päästökerroin ei kerro koko totuutta.
Kaikesta palamisesta eli aineen yhtymistä happeen syntyy palamistuotteita, päästöjä. Hiilipitoisten aineiden palaessa syntyy hiilidioksidia eli CO2:a. Uusiutuviksi katsottavien polttoaineiden, kuten puun päästöjä ei lasketa, mutta turpeen polttaja joutuu kompensoimaan aiheuttamansa hiilidioksidipäästöt EU:n päästökaupassa hankkimalla CO2-tonneilleen päästöoikeuden.
Turvetta poltettaessa vapautuu hiilidioksidia keskimäärin 106,0 grammaa jokaista poltettua megajoulea (MJ) kohti. Se on enemmän kuin esimerkiksi maakaasun (56,1 g) tai raskaan polttoöljyn (77,4 g) poltto aiheuttaa ja määrä on jopa vähän enemmän kuin syntyy kivihiiltä poltettaessa (94,6 g).
Mutta miksi turpeen poltosta tuleva hiilidioksidi olisi tuomittavampaa kuin tuontifossiilisista tuleva hiilidioksidi? Päästökauppajärjestelmähän ohjaa aikaa myöten markkinaehtoisesti vähähiilisempiin energiamuotoihin.
Parlamentaarinen energia- ja ilmastokomitean linjasi lokakuussa 2014 energia- ja ilmastotiekartassaan vuoteen 2050, että mahdollisuus turpeen energiakäyttöön tulee säilyttää ainakin niin kauan kuin Suomessa käytetään fossiilisia polttoaineita. Samaa suuntaa näyttää kansallinen energia- ja ilmastostrategia vuoteen 2030. Turpeen käyttö mahdollistaa osaltaan kotimaisten uusiutuvien polttoaineiden käyttöä kustannustehokkaasti ja ilmastotavoitteet saavuttaen.