Ympäristö

Humus ja turvetuotanto

Vesinäytteitä humus
Humuspitoisesta järvestä ja siihen laskevista vesistä otettuja näytteitä. Lue näytteistä lisää alasivulta.

Humuksella tarkoitetaan vedessä olevia hajonneita tai osittain hajonneita eloperäisiä eli orgaanisia aineita, jotka värjäävät veden ruskeankeltaiseksi. Suomessa suuri osa vesistöistä on luontaisesti humuspitoisia, koska vesistöjen valuma-alueiden maaperä on monin paikoin eloperäistä. Siksi niin luonnontilaisilta alueilta kuin kaikesta maankäytöstä vapautuu humusta vesistöihin. Kuormituksen alkuperää ei voi arvioida silmämääräisesti, vaan kuormituslähteet on selvitettävä.

Turvetuotannon humuskuormitusta seurataan osana vesientarkkailua

Vesistöissä olevan humuksen alkuperän selvittämistä vaikeuttaa se, että eri maankäyttömuodoista ainoastaan turvetuotannon vaikutuksia vesistöihin seurataan järjestelmällisesti. Turvetuotannon valumavesien tarkkailussa seurataan viranomaisten hyväksymällä tavalla noin kymmentä veden laatutekijää – myös humuksen määrää.

Turvetuotannon valumavesistä humuksen määrää tutkitaan säännöllisesti vesinäytteistä laboratorioissa. Vesinäytteiden kiintoaine, josta osa on orgaanista ja osa epäorgaanista, erotetaan suodattamalla. Tässä käytetään viranomaisten hyväksymää suodatinta, joka pidättää raekooltaan 1,2 mikrometrin (µm = millimetrin tuhannesosa) ja sitä suuremman aineksen. Humuksen kokonaismäärä selvitetään mittaamalla veden kemiallista hapenkulutusta (CODMn). Lisäksi vaikutustarkkailussa vesistöstä mitataan väriarvo.

Mittaustulokset osoittavat, että kun turvetuotannon vedet puhdistetaan oikein toteutetuilla menetelmillä, vesistöihin pääsevät humusainemäärät eivät poikkea oleellisesti muista turvemaiden käyttömuodoista. Turvetuotantoalueelta tulevien puhdistettujen valumavesien humuspitoisuus voi olla jopa pienempi kuin vastaanottavan joen humuspitoisuus purkupaikan yläpuolella.

Keväällä ja sateisina aikoina turvetuotannon kuormitus voi tosin olla humuksen osalta suurempi kuin luonnontilaisilla soilla. Turvetuotannon valumavesi muodostaa kuitenkin yleensä niin pienen osan vastaanottavan vesistön kokonaisvirtaamasta, että veden laatu ei muutu merkittävästi turvetuotantoalueen alapuolella tuolloinkaan.