Turpeella on pitkä historia energianlähteenä, erityisesti alueilla, joilla puuta tai hiiltä ei ole helposti saatavilla. Turve on ollut yleinen kotitalouksien lämmityspolttoaine ja energianlähde Euroopassa 1800- ja 1900-luvuilla, erityisesti Irlannissa ja Saksassa, missä sillä oli keskeinen rooli perinteisten polttoaineiden ja hiilen tulon välillä. Turpeen teollinen louhinta ja turvebrikettien valmistus kodeissa ja voimalaitoksissa lisääntyivät toisen maailmansodan jälkeen, ja niistä tuli työllisyyden lähde maaseudulla ja energiavarmuuden lähde polttoainepulan aikana.
Turpeen hidas uudistumisvauhti kuitenkin viittaa siihen, että sen hyödyntäminen saattaa ylittää sen luonnollisen palautumisen, mikä herättää kestävyyskysymyksen. Turpeen käyttö energialähteenä on nykyään vähenemässä ympäristöpolitiikan, soiden suojelutarpeen ja puhtaampiin energiamuotoihin siirtymisen vuoksi. Useat maat ovat myös luopumassa turpeen käytöstä sähkön tuotannossa ja siirtymässä uusiutuviin energialähteisiin kasvihuonekaasupäästöjen hillitsemiseksi ja arvokkaiden ekosysteemien suojelemiseksi. Turpeen tulevaisuus energialähteenä on rajallinen, ja sen käyttö tulee lähes varmasti marginaalisemmaksi uusiutuvien vaihtoehtojen merkityksen kasvaessa.
