Turvemaat ovat kaksiosainen osa ilmastojärjestelmää: ne toimivat suurina hiilinieluina ja häiriöiden määrästä riippuen merkittävinä kasvihuonekaasupäästöjen lähteinä. Luonnollisessa, veden kyllästämässä tilassaan turvemaat sisältävät enemmän hiiltä kuin maailman metsät yhteensä. Ne sitovat vuosittain noin 0,37 gigatonnia hiilidioksidiekvivalenttia ja ovat tärkeitä ilmaston ja veden virtauksen säätelyssä. Mutta kun turvemaita kuivataan, poltetaan tai muuten muutetaan, ne päästävät ilmaan valtavia määriä sidottua hiiltä: mahdollisesti jopa 1,9 gigatonnia hiilidioksidia vuodessa eli noin 5 prosenttia kaikista ihmisen aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä, vaikka turvemaat kattavat vain pienen osan maapallosta. Tämä nielun ja lähteen muutos pahentaa ilmastonmuutosta ja lisää tulipalojen ja ekosysteemien häviämisen todennäköisyyttä. Näitä päästöjä voidaan vähentää suojelemalla koskemattomia turvemaita, kääntämällä heikentyneiden maiden tilaa ja toteuttamalla kestävää maankäyttöä. Turvemaiden ennallistamisella voi olla tärkeä rooli päästöjen vähentämisessä ja sietokyvyn rakentamisessa, joten turvemaiden suojelu on houkutteleva, luontoon perustuva ilmastonmuutoksen hillitsemistoimenpide, joka hyödyttää luonnon monimuotoisuutta ja vesien sääntelyä.
Turve ja ilmastonmuutos: tasapainoinen katsaus päästöihin ja niiden hillitsemiseen
