Käyttötavat

Turve ja puu tukevat toisiaan energiakäytössä

Puu ja turve ovat kotimaisia polttoaineita, joita kannattaa käyttää yhdessä. Yhteiskäyttö sopii voima- ja lämpölaitoksille erinomaisesti ja mahdollistaa metsähakkeen käytön lisäämisen. Samalla tavalla turve tukee peltoenergian eli lähinnä ruokohelven käyttöä.

Turve tasaa laatua ja turvaa saatavuutta

Puupolttoaineiden ongelmana on suuri vaihtelu laadussa ja saatavuudessa. Tämä koskee korostetusti metsähaketta, jonka käyttöä ollaan lisäämässä merkittävästi. Tasalaatuista ja pitkääkin varastointia kestävää turvetta tarvitaan puun rinnalle, sillä se varmistaa, että polttoainetta on saatavilla ja energiateho on riittävä kylminäkin aikoina.

Tarve korostuu etenkin suurissa voimalaitoksissa, mutta myös lämpölaitoksissa metsähake vaatii yleensä rinnalle peruspolttoaineen, johon voidaan turvautua erityisen kylminä jaksoina. Turpeen etuna on ollut myös vakaa ja kilpailukykyinen hintataso.

Puu ja turve palavat paremmin yhdessä

Turpeen ja puun yhteiskäytöllä on suotuisia polttoteknisiä vaikutuksia. Yhdessä ne palavat puhtaammin ja säästävät kattilaa, koska turve estää puun syövyttävät vaikutukset kattilassa ja puupolttoaine sitoo turpeen rikkiä.

Turve sitoo myös puupolttoaineissa ja peltoenergiassa olevaa klooria. Suomessa tämän merkitys korostuu, koska yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotannossa pyritään mahdollisimman suureen sähköntuotantoon. Tästä syystä voimalaitosten kattilat on mitoitettu korkealle höyryn lämpötilalle ja paineelle. Siksi klooria sisältävää polttoainetta (metsähake, energiakasvit, jätteet ja lietteet) käytettäessä tarvitaan rikkiä sisältävää polttoainetta, kuten turvetta, jottei korroosiota aiheuttavia kerrostumia ei synny lämmönsiirtopinnoille.

Tupeen käyttö seospolttoaineena vähentää myös tuhkan ja petimateriaalin paakkuuntumisen aiheuttamia käyttöhäiriöitä, ja vähentävät kattilan nuohouksen tarvetta.

Voima- ja lämpölaitokset tarvitsevat turvetta

Suomeen on rakennettu 7 miljardilla eurolla voima- ja lämpölaitoksia, jotka hyödyntävät lähiympäristön energialähteitä, joista turve on yksi. Tyypillinen lämpölaitos tarvitsee vähintään 30 prosenttia polttoaineistaan turpeena.

Näiden laitosten korvaaminen tai muuttaminen ei ole pieni asia, vaan vaatisi jättimäiset investoinnit. Ne taas näkyisivät suoraan lämmön ja sähkön hinnassa. Toisaalta rahan laittaminen kalliisiin muutostöihin on riskialtista tilanteessa, jossa energiaan liittyvät päätökset ja politiikka ovat vaikeasti ennustettavia.