Turpeen tuotanto ja käyttö Euroopassa
Turve on erityisen yleistä Pohjois- ja Itä-Euroopassa, ja sitä käytetään sekä energialähteenä että muissa tarkoituksissa. Määrällinen käyttö ja merkitys vaihtelevat paljon eri maiden ja alueiden välillä.
Keskeiset tuotantovalttiot ja maat
Suurimmat turvemaat löytyvät Venäjältä, Suomesta, Ruotsista, Norjasta ja Valko-Venäjältä. Suomessa turvevaroja on erityisen runsaasti Pohjois- ja Itä-Suomessa.
Turvetuotanto on ollut merkittävää myös Irlannissa, jossa turvetta on käytetty laajasti energian tuottamiseen. Suomen ja Irlannin lisäksi esimerkiksi Saksassa, Puolassa ja Isossa-Britanniassa on käytetty turvetta, mutta sen osuus energiantuotannossa on ollut pienempi kuin Suomessa ja Irlannissa.
Suomessa valtion omistama yhtiö (nykyinen Neova) on ollut alan suurin toimija. Irlannissa vastaava yhtiö on ollut Bord na Móna. Monissa maissa turvetta nostetaan erityisesti maaseutualueilla, joilla energiantuotanto ja työpaikat ovat riippuvaisia turpeesta.
Turpeen käyttötavat energian tuotannossa
Turvetta käytetään pääasiassa polttoaineena sähkön ja lämmön yhteistuotannossa eli CHP-laitoksissa. Tämä käyttömuoto on yleisin etenkin Suomessa ja Irlannissa. Turvetta voidaan käyttää sekä yksin että sekoitettuna muun polttoaineen, kuten puun, kanssa.
Osassa maista, kuten Ruotsissa ja Saksassa, turpeen energiakäyttö on vähentynyt, ja EU-tason tavoitteet hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä ovat vaikuttaneet tähän kehitykseen. Energiakäytön ohessa turvetta käytetään myös kasvualustana puutarhataloudessa, mutta tämän käyttömuodon osuus on paljon pienempi kuin energiatuotanto.
Suomessa turpeen käyttö painottuu edelleen energiantuotantoon, mutta käyttömäärät ovat laskeneet viime vuosina.
Määrällinen kehitys ja tilastotiedot
Turpeen energiakäyttö Euroopassa on vähentynyt selvästi 2010-luvun jälkeen. Yksi merkittävä taustatekijä on ollut lukuisissa maissa laaditut ilmastotavoitteet.
Suomessa vuonna 2020 turvetta käytettiin noin 10 terawattitunnin (TWh) edestä energiantuotannossa, kun 2010-luvun alussa luku oli yli 20 TWh. Irlannissa turpeen poltto energian tuottamiseksi aiotaan lopettaa kokonaan vuoteen 2028 mennessä.
Alla taulukko turpeen energiakäytön kehityksestä joissakin Euroopan maissa:
| Maa | Turpeen energiakäyttö (2020) | Kehityssuunta |
|---|---|---|
| Suomi | n. 10 TWh | Laskeva |
| Irlanti | n. 3–4 TWh | Lopetetaan 2028 |
| Ruotsi | Hyvin pieni | Erittäin laskeva |
| Saksa | Vähäinen | Erittäin laskeva |
Useissa maissa turvetuotannosta luopuminen vaikuttaa erityisesti maaseudun työllisyyteen ja aluetalouteen.
Turveteollisuuden rooli ja vaikutus

Turveteollisuus vaikuttaa niin energiantuotantoon kuin maatalouteen ja työllisyyteen useissa Euroopan maissa. Alan sidosryhmät ja taloudellinen merkitys vaihtelevat eri valtioissa, mutta monissa maissa turve on edelleen merkittävä resurssi.
Turveteollisuusliitto ja alan toimijat
Turveteollisuusliitto toimii Suomessa tärkeänä yhteistyöelimenä, joka kokoaa alan yritykset ja edistää turpeen vastuullista käyttöä. Liiton tehtäviin kuuluu tiedon jakaminen, alan edunvalvonta ja kestävän kehityksen varmistaminen turvetuotannossa.
Sen jäseniä ovat muun muassa energiayhtiöt, turvetuottajat ja alan konevalmistajat. Alan tunnettuja asiantuntijoita Suomessa ovat esimerkiksi Jaakko Silpola, joka on osallistunut useisiin linjauksiin ja keskusteluihin turpeen roolista energiatuotannossa sekä ympäristöasioissa.
Euroopassa vastaavia etujärjestöjä löytyy muun muassa Irlannista ja Saksasta. Näissä maissa vastaavat liitot ajavat alan yhteisiä tavoitteita ja tekevät yhteistyötä kansallisten sekä kansainvälisten toimijoiden kanssa.
Työllisyys ja yhteiskunnallinen merkitys
Turveteollisuus työllistää tuhansia ihmisiä etenkin maissa, joissa turpeen käyttö on laajaa. Suomessa vuonna 2015 alalla työskenteli suoraan noin 2 500 henkilöä. Suurimmat työllistäjät löytyvät Pohjanmaalta ja Lapista, joissa turve vaikuttaa myös moniin muihin aloihin, kuten kuljetuksiin ja koneurakointiin.
Työpaikkoja syntyy niin tuotannossa, logistiikassa kuin jalostuksessa.
Monilla pienillä paikkakunnilla turve on tärkeä taloudellinen tukipilari. Työllisyysvaikutukset näkyvät myös epäsuorasti paikallisessa palvelusektorissa, kun alan toimijat ostavat palveluja ja tuotteita lähiympäristöstä.
Taloudelliset vaikutukset eri maissa
Turveteollisuus tuo merkittäviä tuloja etenkin niissä maissa, joissa turvetta käytetään edelleen energiantuotannon lähteenä tai teollisuudessa. Suomessa turpeen osuus koko energiantuotannosta on laskenut, mutta vielä 2010-luvulla ala kattoi noin 5–7 % maan kokonaisenergiasta.
Irlannissa turveteollisuus on perinteisesti ollut suuri työllistäjä ja energianlähde, mutta sen rooli on viime vuosina pienentynyt kansallisten ilmastotavoitteiden vuoksi.
Keskeisiä lukuja (arviot):
| Maa | Energiaturpeen osuus energiasta (%) | Työllisyys (henkilöä) |
|---|---|---|
| Suomi | 5-7 | n. 2 500 (2015) |
| Irlanti | 3-6 | n. 1 500 |
| Saksa | <1 | alle 500 |
Taloudellinen merkitys on vahvimmillaan siellä, missä muita vaihtoehtoja on vähän ja turpeen korvaaminen vaatii merkittäviä investointeja. Ala tuo verotuloja sekä mahdollistaa alueellista kehitystä etenkin harvaan asutuilla seuduilla.
Ympäristö- ja ilmastovaikutukset
Turpeen tuotanto ja käyttö vaikuttavat merkittävästi sekä päästöihin että luonnon monimuotoisuuteen. Pääpaino on erityisesti hiilidioksidipäästöissä ja niiden rinnalla tarkastellaan turpeen asemaa muihin fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna.
Hiilidioksidipäästöt ja lainsäädäntö
Turpeen poltto aiheuttaa suuret hiilidioksidipäästöt energiantuotannossa. Esimerkiksi Suomessa turpeen poltosta syntyi vuonna 2017 noin 10 % maan kasvihuonekaasupäästöistä.
Turpeen tuotantoalueet vaikuttavat myös turvemaiden päästöihin. Luonnontilaisen suon muuttaminen tuotantoalueeksi vapauttaa varastoitunutta hiiltä ja lisää päästöjä pitkällä aikavälillä.
EU ilmastopolitiikka ja päästökauppajärjestelmä ovat lisänneet paineita vähentää turpeen käyttöä energiantuotannossa. Monessa maassa lainsäädäntö rajoittaa uusien tuotantoalueiden avaamista ympäristösyiden vuoksi.
Vertailu muihin fossiilisiin polttoaineisiin
Turpeen poltossa vapautuu energiayksikköä kohden lähes yhtä paljon hiilidioksidia kuin kivihiilen poltossa. Tämä tekee turpeesta yhden saastuttavimmista käytössä olevista polttoaineista Euroopassa.
Eri maiden energiantuotannossa turvetta käytetään lähinnä siellä, missä muita energialähteitä ei ole helposti saatavilla. Esimerkiksi Ruotsissa ja Irlannissa turpeen rooli on pienempi kuin Suomessa.
Alla on vertailutaulukko hiilidioksidipäästöistä (arvioitu keskiarvo):
| Polttoaine | CO₂-päästö (g/kWh) |
|---|---|
| Turve | 380–400 |
| Kivihiili | 350–400 |
| Maakaasu | 180–200 |
Turpeen käyttö vähenee monissa maissa, kun taas uusiutuviin energialähteisiin panostetaan entistä enemmän kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi.
Turpeen käyttö energian huoltovarmuudessa

Turpeella on ollut tärkeä merkitys monissa Euroopan maissa energiantuotannossa, etenkin huoltovarmuuden kannalta. Sen käyttö vaihtelee maittain ja riippuu kansallisista energiapolitiikoista sekä uusiutuvien energialähteiden saatavuudesta.
Rooli energiakriiseissä
Turpeen käyttö energiakriisien aikana on ollut erityisen merkittävää Pohjois-Euroopassa, kuten Suomessa ja Irlannissa. Esimerkiksi 1970-luvun öljykriisin aikaan Suomi lisäsi turpeen käyttöä sähkö- ja lämpölaitoksissa, koska turvetta oli saatavilla kotimaasta eikä siihen kohdistunut tuontiriskejä.
Turvetuotanto mahdollisti sen, että energiayhtiöt pystyivät varautumaan polttoaineiden saatavuusongelmiin. Varastoituna turve ei vanhene nopeasti, joten sitä voitiin käyttää tarvittaessa ilman suuria lisäkustannuksia.
Monissa Euroopan maissa, joissa muu kotimainen energia oli niukkaa, turve tarjoasi vakautta energiasalkkuun erityisesti lämmöntuotannossa. Joissain maissa, kuten Alankomaissa ja Irlannissa, turvetta hyödynnettiin myös sähkön tuotannossa, vaikka sen merkitys on pienentynyt viime vuosina.
EU ja kansalliset muutokset huoltovarmuudessa
EU on pyrkinyt vähentämään fossiilipohjaisten polttoaineiden, kuten turpeen, käyttöä energia-alalla. Tämä muutos on vaikuttanut turvetuotantoon ja sen rooliin huoltovarmuudessa.
Suomessa turpeen käyttöä on vähennetty valtiollisilla päätöksillä ja tuilla, korvaten se uusiutuvilla energialähteillä kuten hakkeella tai biokaasulla. Myös Irlanti on ajanut alas laajoja turvetuotantoalueita osana kansallista ilmastopolitiikkaa.
Huoltovarmuuden näkökulmasta turpeen vähentäminen on vaatinut uusia ratkaisuja energiavarastoinnissa ja monipuolistamista polttoaineiden lähteissä. Monet maat ovatkin perustaneet hätävarastoja esimerkiksi biopolttoaineille. Vaihtoehtojen kehittäminen on ollut tärkeää etenkin pienissä maissa, joiden energiatuotanto on ollut riippuvainen tuonnista.
Turpeen tulevaisuus Euroopan maissa
Monissa Euroopan maissa turpeen energiakäyttö on vähentynyt selvästi. Samalla uudet teknologiat, tutkimus ja erilaiset strategiat tarjoavat mahdollisuuksia korvata turvetta ja auttaa alueita siirtymässä kestävämpiin ratkaisuihin.
Uudet teknologiat ja tutkimus
Useissa maissa, kuten Suomessa ja Ruotsissa, panostetaan turpeen korvaamiseen uusiutuvilla energiamuodoilla ja kehitetään innovatiivisia tuotteita korkeamman jalostusasteen sektoreille.
VTT ja muut tutkimuslaitokset ovat mukana etsimässä teknisiä ratkaisuja, joilla turpeen käyttö voidaan siirtää energiasta esimerkiksi ympäristöteknologioihin, maatalouteen tai uusiin materiaaleihin.
Teknologiset innovaatiot:
- Lannoitteet ja maaperän parannusaineet
- Biosuodattimet ja suodatinmateriaalit
- Materiaalien valmistus rakennus- ja pakkausaloille
Myös energiaturpeen polton päästöjä on teknologian avulla saatu laskettua. Kuitenkin EU päästävaatimukset ja taloudelliset ohjauskeinot painavat turpeen käytön alas.
Ennusteet ja strategiavaihtoehdot
Ennusteiden mukaan turpeen energiakäyttö vähenee Euroopassa edelleen 2020-luvulla. Tämä kehitys näkyy erityisesti Suomessa ja Irlannissa, joissa turve on ollut tärkeä polttoaine.
Useimmat maat laativat kansallisia strategioita, joissa tuetaan oikeudenmukaista siirtymää pois turpeesta. EU oikeudenmukaisen siirtymän rahasto (JTF) oli keskeinen rahoitusväline etenkin Suomessa, Saksassa ja Irlannissa.
Strategiavaihtoehtoja eri maissa:
- Työllistymisen tukeminen ja uudelleenkoulutus
- Yritysten tukeminen uusien liiketoimintojen kehittämisessä
- Investoinnit uusiutuviin energiamuotoihin
Esimerkiksi Suomessa JTF-rahoitusta käytetään alueilla, joissa turpeesta luopuminen vaikuttaa eniten maaseutuun ja nuorten työllisyyteen. Näin pyritään lieventämään muutoksen vaikutuksia ja ohjaamaan kohti kestävämpää tulevaisuutta.
